"Viime kesänä vietin kavereideni kanssa unelmalomaa Espanjassa. Eräänä bileiltana humalapäissäni päädyin parhaan ystäväni poikaystävän kanssa muhinoimaan samassa sängyssä. Siitä lähtien viestittelimme, kerroimme tuntevamme syvemmin toisiamme kohtaan. Kaverini sai tietää ja poika päätti valita hänet, eli meidän ei pitänyt enää jutella. Hän kuitenkin kyseli miten voin ja sanoi ettei pysty jättämään minua rauhaan. Jotenkin tilanne rauhoittui, eikä enää juteltu. Itkin hänen peräänsä melkein joka päivä. Yhtäkkiä, muutaman kuukauden päästä, samoissa bileissä päädyimme taas suutelemaan tanssilattialla. Poika oli silloin jo kihloissa kaverini kanssa ja he asuivat yhdessä. Menin taas aivan sekaisin.. Ystäväni sai tietää, mutta jotenkin taas antoi anteeksi poikaystävälleen sekä minulle. Tunnen syvää syyllisyyttä vieläkin kaikesta tapahtuneesta. Siitä lähtien, kun he muuttivat yhteen, olemme muiden kavereideni kanssa huomanneet pojan käytöksessä omituisia ja todella huonoja piirteitä. Nyt vahvasti epäilemme hänen kärsivän narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Hän ei kunnioita tyttöystäväänsä, on sairaalloisen mustasukkainen ja omistushaluinen... Hieman fyysistäkin väkivaltaa on jo astunut peliin. Tahdomme pelastaa ystäväni tämän pojan otteesta, sillä tiedämme, että tilanne tulee vain pahenemaan. Ystäväni ei ymmärrä lähteä, koska on niin rakastunut. Mitä voimme enää tehdä? Olemme sanoneet monta kertaa hänelle, että parasta olisi jättää se tyyppi. Vihaan sitä poikaa. Hän "varasti" minulta parhaan kaverini ja kohtelee tätä todella paskasti. Eniten kuitenkin vihaan sitä tunnetta, joka minut vieläkin valtaa, kun näen tai edes ajattelen poikaa. Vihaan kaikkea, mitä hän tekee, ja mitä hän on. Miksi ajattelen häntä vieläkin koko ajan... tämä tunteiden helvetti on niin väsyttävää. Onneksi se on jo vähän helpottamassa."
-Erika 18v.
kiitos(:
VastaaPoista